Filosofia on

  • Yleistiede, joka käsittelee tietämisen, todellisuuden ja toiminnan alkuperusteita.
  • Viisaustiede : yhtenäisen maailmankuvan ja elämänkäsitysten muodostaminen ajattelun ja erityistietojen pohjalta.
  • Yritetään antaa syvempi selitys puutteellisesti ymmärretyille asioille vetoamalla ilmiöiden taustalla oleviin periaatteisiin.
  • Kykyä estää tietämättömyyttä ja ristiriitoja, vapautumista luulosta, että tietää sen mitä ei kuitenkaan tiedä; nöyryyttä, epäilyä.
  • Tietoisuutta siitä että vastausta ei aina ole.
  • Tyhjyyden kokemista.
  • Kriittistä asennoitumista.
  • Sen tehtävänä on luopua dogmaattisuudesta ja koulukunta ajattelusta; tavoitteena henkisen elämän joustavuus ja liikkuvuus.
  • Pyrkii käsitteiden selventämiseen selvittämään mitä jokin todella on.
  • Kyseenalaistamista, kykyä ihmetellä.
  • Pyrkii totuuteen ihmisen järjen avulla.
  • Tutkimuskohde laaja, koko inhimillinen kulttuuri.
  • Vallitsevien ajatustottumusten "ylittämistä".
  • Ajattelun opettelua.
  • Filosofian tehtävänä on kokonaisnäkemyksen hahmottaminen, johon eritystieteet eivät kykene - jokainen tiede tarvitsee oman tieteenfilosofiansa.

Sokrates

  • Kuoli 399 eKr.
  • Antiikin Kreikan omaperäisin ajattelija.
  • Ei ollut viisauden omistaja vaan sen etsijä.
  • Kaiken tietämisen korkein päämäärä on "tunne itsesi".
  • Hylkäsi Skeptismin ja Realismin (suhteellisuus).
  • Korosti itsenäistä ajatustyötä (järkeä) .
  • Totuus ja tieto ovat ihmisen sielussa, josta ne täytyy saada esiin. Tämä tapahtuu opettajan, "kätilö", avulla, joka esittää oikeita kysymyksiä. Hyvää voidaan opettaa.
  • Sokrateen periaate: Henkilö tekee oikein jos vain tietää mikä on oikein. Hyvä on tietoa.
  • Sokrateen metodi: Tapa jossa opettaja pyrkii johdattamaan kumppaninsa tietoon kysymysten avulla ilman että paljastaa omaa kantaansa (Dialogi).
  • Puhui daimonioista (omatunto.)
  • Syytettiin nuorten turmelemisesta.

Platon

  • Kuoli 347 eKr.
  • On mahdollista saada varmaa tietoa olevasta tai todellisuudesta ajattelemalla aistimaailman takana olevaa varsinaista todellisuutta (ideoiden maailma).
  • Idea = pysyvä, ajaton ja muuttumaton malli jota aistimaailman oliot jäljittelevät. tai heijastavat; ideat edustavat sitä mikä on perimmäisesti olemassa.
  • Ideat ovat tiedollisia malleja. Halutessaan luoda oikeuden mukaisen yhteiskunnan on tiedettävä mikä on oikeudenmukaisuutta (tieto oikeudenmukaisuuden ideasta).
  • Ideat ovat järjestyneet hierarkisesti ; ylimpänä on hyvän idea.

    Ihmisen omin. Valtiossa Hyveet
    Järki Hallitsijat
    Filosofit    		 Viisaus
    Tahto Sotilaat Urheus
    Rohkeus
    Halut Työläiset Itsehillintä

  • Korkein hyvä on sielun osien sopusointu. Yhteiskunnassa se toteutuu oikeudenmukaisesti järjestetyssä valtiossa parhaat hallitsevat (filosofit).

Aristoteles

  • Kuoli 322 eKr.
  • Opiskeli Platonin akatemiassa 20 vuotta.
  • yritti järjestää tiedon yhtenäiseksi järjestelmäksi.
  • Tietoteoria: Hylkäsi Platonin ideaopin ja luotti aistihavaintojen perusteella hankittuun tietoon (realismi).
  • Logiikan perustaja (= oppi muodollisesti pätevästä päättelystä). Kaikki tieto esiintyy lauseissa eli arvostelmissa. Arvostelu on joko tosi tai epätosi. Tieto on tosi jos se pitää yhtä todellisuuden kanssa.
  • Päätelmä:
    • Koirat ovat kuolevaisia.
    • Musti on koira.
      siis...
    • ...Musti on kuolevainen
  • Täten annetuista arvostelmista (premisseistä) voidaan johtaa uusia arvostelmia. Mielenkiinnon kohteena ei ole väitteiden sisällöllinen totuus vaan päättelyiden looginen muoto.
  • Etiikka: Ihmisen tarkoitus on elää onnellinen elämä (eudaimonismi). Hyvä elämä tarkoittaa "tämän puoleista" elämää. Elämässä tulee noudattaa "kultaista keskitietä". Järjen hyvä toiminta on korkein hyve. Järjen ohjaus on hyvän ihmisen tuntomerkki.
  • Villapaita:
    • Aineellinen syy - villa
    • Vaikuttava syy - ompelukoneen toiminta
    • Muodollinen syy - paidan kaava
    • Finaalinen syy - kehon lämmittäminen
  • Nykyinen pääjako:
    1. Kausaalinen selitys korostaa syysuhdetta; ajallisesti aiempi A aiheuttaa B:n. Vastaa kysymykseen mistä syystä.
    2. Finaalinen eli teleologinen selitys perustuu lopputulokseen tai pyrkimykseen (käytetään usein ihmisen toiminnan selittämiseen) vastaisi missä tarkoituksessa.
  • Aktuaalisuus ja potentiaalisuus:
    1. Aktuaalisuus on sitä mikä on jo toteutunut.
    2. Potentiaalisuus on mahdollisuus toteutua
      Esim. puu ja siemen.
  • Muoto vs. aine : muoto on kohteen olemus; se jäsentää tai rajaa aineen.
    1. Määrittää tietyn lajin edustajat.
    2. Määrää yksilöiden kehityksen suunnan.
    3. Muodon saaminen on aktualistumista. Aine on muodon potentiaalisuutta.
  • Ei voi olla ainetta ilman muotoa.

Stoalaisuus

  • Oppisuunta joka kehitettiin 300 eKr. - 200 jKr.
  • Useita vaikuttajia (kts. kirja)
  • Tietoteoria:
    1. Aistihavainto kelpaa tiedon perustaksi
  • Metafysiikka:
    1. Vähemmän tärkeä.
    2. Olivat materialisteja (näkemys jonka mukaan kaikki olevainen on perimmältään ainetta)
  • Etiikka:
    1. Luonnossa vallitsee tietty järkeä. (deterministisesti)
    2. Hyvyys on tahtoa olla sopusoinnussa luonnon kanssa
    3. Ei voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun
    4. Sisäinen asioihin suhtautuminen on tärkeintä: tyyneys kaikkea tapahtuvaa kohtaan
    5. Mielenrauha : harjoitellakseen tätä tulee mm. kieltäytyä kaikista nautinnoista

Epikurolaisuus

  • Perusti Epikuros (n. 300 eKr.) Ateenassa
  • Runoilija Lucretius kirjoitti maailmankaikkeudesta kirjan, joka kertoo Epikuroksen opeista
  • Metafysiikka:
    1. Materialismi (todellisuus pohjaa aineeseen) * atomioppi
    2. Atomit liikkuvat maailmassa osittain sattumanvaraisesti
    3. Jää sijaa vapaalle tahdolle
  • Tietoteoria (epistemologia):
    1. Tieto perustuu aistihavaintoon
  • Etiikka:
    1. "Sisäinen mielenrauha, terveys ja hiljainen elämä ystävien kanssa"
    2. Päämääränä kestävät elämännautinnot
      • Mielihyvän jakautuminen tasaisesti koko elämälle
      • Nautinto on onnellisen elämän alku ja loppu
    3. Keinoina riippumattomuus ulkoisista olosuhteista ja lievä askeettisuus
      • Mieli pahaa vähentäminen
  • A) Aktiiviset eli dynaamiset nautinnot
    • Liittyvät päämäärän saavuttamiseen
  • B) Passiiviset eli staattiset nautinnot
    • Tuskan tms. puuttuminen

Descartes

"Uuden ajan filosofian isä", edesauttoi filosofian irtaantumista Aristoteles- Skolastisesta perinteestä ja kirkon auktoriteettiuskosta

  • Kuoli 1650
  • Oli katolisen kirkon kuuliainen jäsen
  • Pyrki löytämään varmaa tietoa, joka olisi vapaa ennakko ehdosta ja auktoriteeteista
  • Pyrittäessä tietoon kaikki käsitykset on saatettava epäilyn alaisiksi. On löydettävä kohta, jota ei voi enää epäillä
  • "Cogito ergo sum" - ajattelen, siis olen. Tämä on ehdottoman varma totuus -> Metodinen epäily
  • Aistitoimintoihin ei voi luottaa.
  • Kaikki väitteet, joita voidaan järkevästi epäillä ovat jossain määrin epävarmoja -> on olemassa ajatteleva "minä" -> yhden olion olemassaolo ulkopuolellani on yhtä varmaa kuin oma olemassa oloni, nimittäin Jumalan.
  • Sielu ja ruumis ovat kaksi eri substanssia (perusainesta), Dualismi, ne ovat erillään toisistaan. Aineen näkökulmasta ihmisen ruumis on eräänlainen kone. Ajattelun näkökulmasta ihminen on ajatteleva "henki". Eläimet ovat koneita. Eläimillä ei ole minää.

David Hume

  • Kuoli 1776
  • Skotlantilainen valistusajan filosofi edusti empirismiä ja teoreettista Skeptismiä.
  • Kritisoi induktion periaatetta (yleinen väite johdetaan yksittäisistä tapauksista)
  • Induktion vastakohta on deduktio (totuuden johtaminen yleisistä väitteistä) -> johtopäätös seuraa loogisesti lähtökohtana olevista lausekkeista (premisseistä).
  • Hume pohti syysuhdetta (kousaalisuhdetta) -> uskomme syyn ja vaikutuksen väliseen suhteeseen perustuu aikaisempaan kokemuksen synnyttämään tottumukseen. -> Syysuhteiden alkuperä on siis omassa mielessämme (uskon varassa)
  • Hume siis kysyy mikä on uskomusta ja tottumusta, mikä varsinaista tietoa.
  • Syysuhdetta ei voida ei voida koskaan havaita; voidaan ainoastaan havaita että kaksi asiaa "esiintyvät toistensa yhteydessä".
  • Syyn ja vaikutuksen välillä ei ole välttämätöntä yhteyttä. -> Syyn esiinnyttyä ei voida todistaa vaikutuksen tulemista.

Kant

  • Kuoli 1804
  • Filosofian pääkysymys, mikä on ihminen ?
    1. Mitä voimme tietää?
      vastaa: tieto-oppi
    2. Mitä meidän pitää tehdä?
      käsittelee: etiikka
    3. Mitä saamme toivoa?
      pohtii: uskonnon filosofia
  • Oli uuden ajan filosofian suuri uudistaja ; oli kokonaisuuksien hahmottaja.
  • Hylkäsi skeptismin ja dogmatismin ; oli empiristi = tietomme maailmasta perustuu kokemukseen.
  • Hän ei pidä siveellisyyden ytimenä onnellisuutta vaan velvollisuutta.
  • Toimi sellaisten sääntöjen mukaan joiden voit toivoa tulevan yleiseksi laiksi (=kategorinen imperatiivi)
  • Edustaa sääntö- tai velvollisuusetiikkaa.
  • Eettinen on vain teko, joka tehdään eettisyyden itsensä vuoksi; hylätään ultruismi (epäitsekkyys), koska tunne-etiikka toimii epävarmalla pohjalla. Moraalin tulisi olla pyyteetöntä; Meidän on noudatettava moraalia sen itsensä vuoksi.
  • Toinen ihminen ei saa olla pelkkä välikappale minkään päämäärän saavuttamiseksi -> jokaisella ihmisellä on ihmisarvo
  • Kant kuvaa moraalin käsitettä tieto-oppi
  • Tietomme maailmasta perustuu havaintoon
  • Mielemme jäsentää kokemusta kategoristen peruskäsitteiden avulla (mm. aika, tila, syy-suhde)
  • Kant painotta ihmiselämän käsitteellisiä lähtökohtia.
  • Tieto-oppi on kahdenlaista tietoa
    1. A posteriori tietoa
      =kokemusta seuraava/perustuva tieto
    2. A priori
      =kokemusta edeltävä, kokemuksesta riippumaton
  • Metafysiikka on ihmisen tietokyvyn ylittämistä. Tietomme rajoittuu ilmiöiden maailmaan.
  • Tiedon rajat (todellisuudesta):

    Tieto Usko
    Ilmiöiden maailma
    (Phaenomena)    		 Olioiden sinänsä
    maailma (Nomena)
    Joka koetaan/havaitaan Josta emme voi tietää

  • Ihmisellä on vapaa tahto
  • Käytännöllinen moraalinen järkemme vaatii että on olemassa ehdoton oikeudenmukaisuus; täytyy olla myös oikeudenmukaisuuden tiedottaja, Jumala

Hegel

  • Kuoli 1831
  • Halusi koota kaiken filosofian yhdeksi yhtenäiseksi selitysmalliksi
  • Maailmaa ja todellisuutta hallitsee yksi jumalallinen ja absoluuttinen kokonaissuunnitelma
  • Tarkoituksenmukaisuus ja lainalaisuus; kaikella ja kaikilla on tarkoituksensa maailmansuunnitelman ilmaisussa (teleologisuus ja determinismi)
  • Myös kärsimys, sodat, yms. ovat tarkoituksellisia
  • Kaikki on koko ajan matkalla kohti parempaa ja täydellisempää (edistysoptimismi)
  • Historia on prosessi jonka kautta todellisuus koko ajan ilmentää itseään
  • Maailman hengen kulloistakin edistymistä ilmaisee yhteiskunnan henkinen tila: kulttuuri,tms.
  • Kaiken takana on järki se ilmetä uskonnossa Jumalana mutta kyse on yhdestä ja samasta asiasta, jota Hegel kutsuu Absolutiksi (=kaikkeus)
  • Maailman perimmäisenä päämääränä on hengen (absoluutin) tietoisuus vapaudestaan
  • Yhteiskunta on vapaa silloin kun se kehittyy kohti sivistysvaltiota lakeineen ja normeineen - luonnollisessa tilassa vapaus on vähäistä
  • Riitasoinnut vievät kehitystä eteenpäin -> dialektinen periaate -> teesi - anteesi - synteesi

HTML-käännös (c) 1997 Timo Toivonen, Ville Laukkanen
Alkuperäiskappaleet: Tauno Salonen, Tapiolan Lukio